Äänijoogalla on monia eri muotoja 

Perinteinen termi äänijoogalle on Nada Yoga. Tarkemmin tarkasteltuna Nada Yoga voidaan toisaalta nähdä myös yhtenä monista äänijoogan suuntauksista, joilla kaikilla on omat ominaispiirteensä, fokuksensa ja harjoituksensa. Itse olen mieltynyt näkemykseen*, joka jakaa äänijoogan neljään eri haaraan:

• Nada Yoga keskittyy ääneen sisäisenä kokemuksena: äänen (ja hiljaisuuteen) meditaationa.

• Shabda Yoga (“sanan jooga”) keskittyy vedalaisiin mantroihin, joissa yhdistyvät ääni, sana ja merkitys. Kyse on mantrojen resitoinnista (puhelaulusta).

• Shakti Yogassa huomio on erityisesti energian vapauttamisessa, suuntaamisessa ja muuntamisessa tantristen mantrojen avulla.

• Bhava Yogassa on kyse antaumuksellisesta (mantra)musiikista. Tähän liittyy mm. monille tuttu kirtan/bhajan -perinne.

Muitakin tapoja hahmottaa äänijoogan monimuotoinen maailma varmasti löytyy, mutta itse koen tämän jaottelun selkeänä ja loogisena. Käytän jossain määrin kaikkia mainittuja suuntauksia ohjauksessani, joskin meditatiivinen Nada Yoga lienee itselleni se kaikkein läheisin ja näkyy omassa työssäni siksi selkeästi eniten. 

Äänijooga, kuten koko joogatraditio, on lähtöisin Intiasta ja edustaa siten kyseistä kulttuuriperintöä. Itse lähestyn asiaa kuitenkin varsin vapaamielisesti ja luen laajasti ottaen joogisen äänenkäytön (aka transformatiivisen / holistisen äänenkäytön) piiriin oikeastaan kaiken sellaisen äänen ja musiikin käytön, jonka pääasiallisena tarkoituksena on yhteyden vahvistaminen. Niinpä itselleni muinaissuomalainen runolaulu tai loitsu, icaro Amazonilta, suufilainen dhikr tai afrikkalainen rituaalimusiikki ovat kaikki joogista äänenkäyttöä sen laajassa merkityksessä. En usko, että näkökulma mitenkään vähentää Intian ikivanhan ja upean tradition arvoa, pikemminkin toivon sen muistuttavan, miten kaikki ääni (ja kaikki olevainen) on lopulta lähtöisin samasta universaalista äänivirrasta (anahata nada).

Millaista äänijoogan harjoittaminen on?

Äänijoogan harjoittaminen tarkoittaa käytännössä aktiivista uppoutumista meditaatioon, kuunteluun, ääntelyyn ja/tai laulamiseen. Harjoitus on usein hyvin rauhoittava ja meditatiivinen, mutta saattaa nostaa esiin myös muunlaisia kokemuksia: kun todella avaudut äänelle, etenkin omalle äänellesi, tulet väistämättä hyvin lähelle itseäsi. Tämä saattaa helposti nostaa esiin myös piilossa olleita puoliasi; epävarmuutta, pelkoa, häpeää, vastustusta. Kaikki nämä ovat kuitenkin lopulta parhaita mahdollisia lahjoja: kun hankalatkin asiat tulevat esiin turvallisessa tilassa, niitä on mahdollista kokea ja tutkia lempeydellä ja alkaa siten integroida hyväksyttäviksi ja lopulta rakastettaviksi osiksi itseä. Ääni onkin matkalla kohti kokonaista, autenttista itseä mitä parhain työkalu. Se jo itsessään eheyttää ja auttaa luomaan tilan, jossa oman sisäisen maailman kohtaaminen on mahdollista, mutta myös kuljettaa paikkoihin, jotka ovat toisinaan tietoisen mielen ja sanojen ulottumattomissa.

Toki äänijooga, kuten mikä tahansa syvään muutokseen liittyvä työskentely, vaatii kestäviä tuloksia tuottaakseen myös huomiota: aikaa, energiaa ja kärsivällisyyttä. Kun kehosi kipeytyy, hieronta voi olla toisinaan hyödyllinen, mutta todellinen parantuminen vaatii myös omaa oivallustasi siitä mistä kivut johtuvat ja miten voit aktiivisesti pitää kehosi terveenä ja hyväkuntoisena. Myös henkisessä työskentelyssä passiivisella vastaanottamisella ja rentoutumisella on paikkansa, mutta kukoistuksen varsinaisena kivijalkana on mielestäni kuitenkin aina oma aktiivinen työskentely kohti syvenevää läsnäoloa, kuuntelua ja itsen oivaltamista. Lämpimästi tervetuloa kokemaan miten äänijooga voi sinua tässä auttaa!